Tulemaan tulivuoreen tiistaina iltapäivällä
Ja sitten äkkiä roikuimme ammottavassa tyhjössä.
Sain äskettäin mahdollisuuden osallistua Tulivuoren sisällä kierrokseen. Ajattelin, että mahdollisuus päästä TULIVUOREN SISÄÄN on sen arvoista, että suorittaa päiväsi uudelleen, joten tein muutaman nopean puhelun, lainasin anorakin, lämpimän hatun ja käsineet, ja olin matkalla!
Kaupungissa oli sateinen ja tuulinen päivä kun kävelin mäkeä alas varausagentuurista bussiasemalle. Saavuin noin 10 minuuttia aikaisin - hyvin pukeutuneena ja niin innoissani - ja täysi bussi lähti muutamaa minuuttia ennen aikataulun mukaista lähtöä klo 14:00.
Matka Mt. Thríhnúkagígurille kesti noin 30 minuuttia Reykjavíkista, vihreiden sammalmättäiden ja lumipeitteisten vuorten ohi. Thríhnúkagíguri huippu, osa Sinisiä vuoria, on ainoa tulivuori maailmassa, johon voit mennä tyhjään magmahuoneeseen. Opastajamme selitti, että kun tulivuori lopettaa purkautumisen, seinät usein romahtavat - näin muuttaen tulivuoren kraatteriksi.
Saavuimme eräänlaiseen kävijäkeskukseen, jossa saimme lyhyen yleiskatsauksen matkasta tulivuorelle. Kävelisimme 3 km matkan pohjalle, jonka mieluummin kutsuisin vaellukseksi; vaikka korkeuden muutokset olivat vähäisiä, tänä erityisenä (toukokuun) päivänä lumi oli niin syvää, että vaelluskengätni olivat täysin peitetyt! Olin hyvin pukeutunut, joten selvisin hyvin, mutta veikkaan, että lyhyitä ja flip floppeja käyttänyt kaveri oli saanut toisenlaisia ajatuksia matkalla!
Meillä oli tuuli takana matkalla perusleiriin Thríhnúkagígurille. Matkalla opastajamme Birgitta osoitti joitakin pseudokraattereita (gervigígar), joita löytyy vain Islannista ja Marsista. Matka tulivuoren juurelle kesti noin 45 minuuttia.
Kun olimme perusleirissä, meillä oli mahdollisuus levätä hetkisen ja saada kuumaa juotavaa. He jakoivat meidät ryhmiin, joissa oli 3 tai 4, ja antoivat meille kypärät ja valjaat lyhyelle kävelylle harjanteen varrella sekä sen jälkeiselle laskulle tulivuorelle.
Tapasimme lisää oppaita, jotka myöhemmin selvisi olevan kokeneita vuorimiehiä, asiantuntijoita arvioimaan, onko turvallista kävellä tulivuorelle. Meille kerrottiin, että se oli yksi äärimmäisimmistä sääolosuhteista, joissa he olivat koskaan sen tehneet, mutta emme koskaan tunteneet oloamme turvattomaksi - selvästi olimme hyviä käsiä. Kävely harjanteen varrella oli lähes hurrikaanivoimaisessa tuulessa sinä päivänä. Se oli melko jännittävää, kun ohjeiden mukaan pidimme toisiamme käsistä ja - selkä tuuleen päin - kuljettimme hitaasti tiellämme tulivuoren suulle. He kiinnittivät valjaamme metallisen sillan köysiin, kun kävelimme hissille, sitten varmistivat meidät hissiin itseensä.
Hissi kulki hitaasti alas, puristuen niin kapeista väleistä, että saattoi koskea tulivuoren sisälle. Ja sitten yhtäkkiä roikuimme suuressa tyhjössä. Se on uskomattoman suuri - korkeampi kuin Vapaudenpatsas - ja värit ovat hämmästyttäviä.
Kun laskeuduimme, meillä oli vapaus vaeltaa tulivuoren sisällä noin 30 minuuttia. Siellä oli kirkkaita oransseja viivoja merkitsemässä, missä oli turvallista kävellä, mutta en tuntenut itseäni rajoitetuksi lainkaan. Even within those boundaries, it was wise to use a headlamp and step carefully as the ground is pretty uneven in a lot of places. Ihastelin kaikkia kiven värejä - odotin ruskeaa ja punaista, mutta en kirkasta keltaista, sinistä ja vihreää!
Tulivuoren sisällä on yllättävän hiljaista. Paitsi hissin kevyt humina ja matkatoverieni vaimeat kuiskaukset, vuori todella vaimentaa kaikki ulkoiset äänet. Sulanut lumi ja sade putosivat hellästi alas tulivuoreen. Tipat tarttuivat valonsäteisiin, kun ne putosivat ikään kuin hidastetussa vauhdissa - se oli niin kaunista. Valokuvat eivät todellakaan tee sille oikeutta, on vaikeaa todella vangita rauhallisuuden ja rauhan tunteen, jonka annoin hiljaa itseni täyttää sen tosiasian, että makasin tähän voimakkaaseen (nyt sammuneeseen) luonnon petoon.
Se ei ollut huono tiistai-iltapäivä. Ei lainkaan huono.
Suosittelen todella tätä kokemusta jokaiselle, joka on kiinnostunut luonnosta, geologiasta, seikkailusta, vuorikiipeilystä tai joka vain haluaa tehdä jotain epätavallista. Kuten aiemmin mainitsin, se on ainoa paikka maailmassa, jossa voit tehdä tällaista - yleensä tulivuoret romahtavat, kun ne loppuvat magmasta, ja jos tämänkaltaista magmahuonetta löytyy mistään muualta, ei ehdottomasti ole kätevää päiväretkeä, joka laskisi sinut säädettävästi sinne hissillä.
Siihen nähden, vaikka se on tehokasta, se ei lainkaan tunnu epäaitolta tai erityisen "matkailijamaiselta" - oppaamme olivat todellisia vuorikiipeilijöitä ja kaikki siellä tuntui olevan hyvin lähellä luontoa - vaellus vuorten yli, kävely harjanteen varrella, jopa altistus elementeille, antoi koko asialle erittäin ulkoilmaisen, seikkailun tuntuman. Kaiken kaikkiaan se on hieno tapa kokea Islannin ainutlaatuinen, vuoristoinen ja kivinen luonto, päästä kaupungista ulos, ja todella upea tapa viettää päivä.
VINKKEJÄ
Ota sää huomioon. Se voi muuttua nopeasti Islannissa ja voi olla erilaista vuorilla kuin kaupungissa.
-Ota mukaan aurinkolasit- olipa se yllätys tai ei, Islannissa voi olla kirkasta!
-Pukeudu hyvin jakäytä mukavia kenkiä- vaelluskengät ovat parhaat, jos sinulla on niitä.
-Ota mukaan ylimääräinen sukkaparisi, jos jalkasi kastuvat.
-Kun olet tulivuoren sisällä, laita kamera tai puhelin hetkeksi pois ja nauti siitä!
Ilmoita meille, jos tarvitset apua tämän kiertueen varaamisessa.
